Oppia ikä kaikki lapsiperheessä

Mitä lapsiperhe tarvitsee viihtyäkseen? Toisille se on suurta ja komeaa, toisille maaseudun rauhaa, yhteistä lienee kuitenkin tietyt palvelutoiveet ja rauha elää. Minulle ja minun perheelleni oikea vaihtoehto on maaseudun rauha ja kyläkoulu (suurkaupunkikin on kokeiltu niin ei tänne vahingossa eikä todellakaan töiden takia ole päädytty), rauhasta on nyt huono puhua armottoman kouluverkkokahinan keskellä. Kaikille perheille ei tietysti käy sama malli, jokainen valitsee oman perheensä edun mukaisesti ja minkä uskoo olevan oikein. Valinnanvapaus pitäisi silti säilyttää eikä sulloa kaikkia samaan malliin. Kuinka monelle todella sopii se ”one size fits all”-paita?

 

Niin se koulu. 2000-luvun alussa maailman parhaimmat lukijat olivat maaseutujen tytöt. Se oli silloin. Sen jälkeen alkoi kouluverkon supistaminen koko Suomessa aina vain kiihtyvällä tahdilla. Maassa joka on Euroopan viidenneksi suurin, mutta harvaanasutuin.  Lapsia kuljetaan kuin karjaa suurempiin kouluyksiköihin vaikka mikään tutkimus ei todista suurten yksiköiden opetusta sen paremmaksi. Yhtaikaa Pisa-tulokset ovat laskeneet kuin sen kuljetetun lehmän häntä, suorastaan romahtaneet. Kasvua on ollut havaittavissa koulujen oppilasmäärässä, luokkien koossa, koulumatkojen pituuksissa ja kustannuksissa, mutta ainoa lasku näkyy Pisa-tuloksissa. Yläasteelta lähtee poikia joiden lukutaito on huonompi kuin koskaan sodan jälkeen. Sattumaako tämä kaikki on?

Kyläkouluja vastustavat aloittavat usein argumenttinsa ”silloin kun minä” ja puhujan armeijarokotteistakin on siinä vaiheessa jo useampi vuosikymmen aikaa. Silloinkin kyläkoulujen kasvateista tuli yhtälailla tohtoreita ja tutkijoita kuin muistakin. Se parjattu yhdysluokkaopetuskin on taas opettajakoulutuksessa, hyväksi havaittu ja käytössä monessa edistyksellisessä suuressakin koulussa. Oman perheen kohdalla kyläkoulu on meille se oikea vaihtoehto. Lapseni pärjää nyt pienen koulun yhdysluokassa paremmin kuin ensimmäiset vuotensa ison koulun oman ikäistensä luokassa. Ero on ollut selvä. Ei tässä missään kouluparatiisissa silti eletä, yhtälailla niistä kotitehtävistä käydään nytkin välillä vääntöä ja huutokauppaa jossa New York:n pörssikin jäisi alakynteen. Kouluun suhautetaan fillarilla tai ojan pohjia ryömien, miten milloinkin, mutta posket punaisena ja älypuhelin kotiin unohtuneena. Koulusta kotiin palaa aina yllätyksellinen määrä lapsia ja pöydän ympärillä istuu 1-5 luokkalaisia joiden kotitehtävien yhteistyö pienten ja isojen välillä on kaunista katsottavaa. Näitä taitoja he tarvitsevat aikuisenakin YT-neuvotteluiden ja määräaikaisten työsopimusten viidakossa. Yhdysluokan opettamaa.

 

Tämä siis aikana jona Tammelan kunta on ollut sulkemassa Letkun koulua kaikella voimalla. Lapsilla ja opettajilla työrauha on vähintäänkin kyseenalainen, opettajat luovivat määräaikaisten sopimustensa viidakossa ja yrittävät parhaansa mukaan venyttää itsensä taideaineiden ja kielten opetusvaatimuksiin. Vanhemmat käyttävät aikansa lakipaperien lukemiseen ja horjahdellen epätoivon ja tulevaisuuden uskon välillä. Minäkin naputan tätä blogia vaikka ulkona odottaa tuulen kaatama kuusi moottorisahaa ja huominen kylän lasten kirppis-tapahtuma porkkanakakkua. Mitä jos koulubussin sijaan aika voitaisiin käyttää valinnaisaineissa? Mitä jos tämä energia olisi saatu käyttää koulutyöhön kaikissa sulun alla olevissa kylissä? Tammela voisi todella mainostaa itseään ”Tulevaisuuden sivistyskuntana”. Siitä kunnat tullaan tulevaisuudessa tuntemaan: varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toiseen asteen laadusta. Ei lasten karjarallista.

 

Minä menen leipomaan nyt sen kakun, pikkuapulainen laskee jo kananmunia.

Valitkaa vaaleissa viisaasti, sen mukaan mikä teille on tärkeää.

 

Katariina

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *